Ompelusanastoa

 

A

Alahiha – Kaksiosaisen hihan alapuolen kappale, silloin kun hihan saumat kulkevat hihan edessä ja takana.

Alakaulus – Kauluksen alempi, piiloon jäävä kappale. Alakaulus on usein hieman päällikaulusta pienempi, ja ala- ja päällikauluksen kokoero riippuu kankaan paksuudesta.

Alavara – Vaatteen reunan muotoinen kaitale, joka jää vaatteen sisäpuolelle. Alavaran avulla huolitellaan kaarevia kohtia huomaamattomasti ilman, että vaatteen ulkopuolelle tulee näkyviä tikkauksia.

Aputikkaus – Aputikkauksen tarkoituksena on kiinnittää kappale tai rakenne paikalleen ennen varsinaisen sauman ompelua tai estää kappaletta venymästä ja liestymästä ennen ompelua. Aputikkaus ommellaan ompelukoneella noin 5 mm etäisyydelle kappaleen reunasta. Aputikkausta ei tarvitse purkaa sauman ompelun jälkeen, ellei se kiristä tai jää näkyviin.

Aukileikkaus – Vaatteen saumanvaroihin saksilla leikattava pieni viilto tai lovi esimerkiksi sauman kaarevassa kohdassa. Aukileikkauksen tarkoitus on estää saumanvaroja kiristämästä tai ryppyyntymästä.

E

Edestakaisommel (tai pakitus) – Sauman alussa ja lopussa käytettävä huolittelukeine, jossa ommellaan muutama tikki sauman ompelusuunnan vastaisesti. Edestakaisommel ehkäisee sauman purkautumista.

Etuhiha – Kaksiosaisen hihan etupuolen kappale, silloin kun hihan saumat kulkevat hihan päällä ja alla.

H

Hakanen – Vaatteeseen käsin ommeltava kiinnitin, jonka vastapari on lehtiäinen. Hakanen ja lehtiäinen ommellaan yleensä vaatteen sisäpuolelle piiloon esimerkiksi vetoketjukiinnityksen tueksi, ja niitä on saatavana useita erilaisia ja -kokoisia.

Hakki – Kaavan reunaan merkitty lyhyt viiva, joka leikataan kankaaseen saksilla lyhyenä viiltona. Hakin tarkoitus on helpottaa kappaleiden kohdistamista toisiinsa.

Halkio – Vaatteessa esimerkiksi helmassa tai hihansuussa oleva avonainen kohta, jonka tarkoituksena on lisätä käyttömukavuutta tai toimia koristeena.

Harsiminen – Kappaleiden tai rakenteiden kiinnittämistä toisiinsa käsin, pitkillä pistoilla, ennen varsinaisen sauman ompelua. Harsinlanka puretaan aina sauman ompelun jälkeen.

Hihansuu – Hihan suuaukko, josta käsi työnnetään läpi.

Hulpio – Kankaan reunoissa oleva rispaantumaton kohta, joka huolittelee kangaspakan reunat.

Huolittelu – Huolittelun tarkoituksena on estää kankaan raakareunoja rispaantumasta. Huolittelun voi tehdä esimerkiksi saumurilla, ompelukoneen siksak-ompeleella tai erilaisilla saumatyypeillä.

Hyppytikki – Ompelukoneella ommeltaessa esiintyvä yksittäinen pidempi virheellinen tikki. Hyppytikin aiheuttaa usein rikkinäinen, vääntynyt tai huono neula, mutta sille saattaa olla useita muitakin syitä.

Höyrytys – Höyryä käytetään silitettäessä, sillä se nopeuttaa kankaan siliämistä ja auttaa vaatten muotoilussa.

I

Istutettu hiha – Hihaa kutsutaan istutetuksi silloin, kun sekä kädentie että hihan pyöriö on ensin ommeltu yhtenäisiksi ja kiinnitetään vasta sitten toisiinsa.

J

Joustonauha (tukinauha) – Ohutta ja läpikuultavaa, usein polyuretaanista valmistettua nauhaa, jota käytetään pääasiassa trikoovaatteiden olkasaumojen tukemiseen, mutta toisinaan myös muuhun tukemiseen.

Joustoprosentti – Vaatteen joustavuuden määrittelemiseen käytetty termi. Joustoprosentin selvittämiseksi voit leikata kankaasta 10 cm tilkun (tai merkitä neuloilla 10 cm alueen), ja venyttää sitä kuteen suuntaan tilkkutyöalustaa tai viivoitinta vasten. Jos kangas venyy luontevasti (pakottamatta) esimerkiksi 14 cm levyiseksi, on joustoprosentti silloin 40 %.

K

Kaarroke – Erillinen pienempi kaavan kappale esimerkiksi farkuissa, tai takkien ja paitapuseroiden olalla.

Kaava – Kankaan leikkaamisessa apuna käytettävä paperinen ’muotti’, joka kertoo vaatteen kappaleen muodon ja kohdistukseen tarvittavat merkit.

Kanttaus – Kankaan reunaa huolitteleva erillinen kaitale, joka sulkee sisälleen raakareunat.

Kauluri – Kaulurikaulukseen ommeltava kapea kaitale pääntien ja varsinaisen kauluksen välissä. Kaulurin tarkoitus on kohottaa ja ryhdistää kaulusta. Ilman kaulusta kauluria kutsutaan pystykaulukseksi.

Keskietu (KE) – Vaatteen ja kaavan keskikohtaa merkitsevä pystysuora linja edessä.

Keskitaka (KT) – Vaatteen ja kaavan keskikohtaa merkitsevä pystysuora linja takana.

Loimi – Kudelangat ovat kudotussa kankaassa vaakasuoraan kulkevia lankoja, jotka on kudottu pystysuuntaisiin kudelankoihin.

Kudottu kangas – Kutomalla valmistettu kangas, joka muodostuu pystysuuntaisesta loimesta ja vaakasuuntaisesta kuteesta, joita kohtisuoraan ristiin kutomalla valmistetaan kankaita erilaisin sidoksin.

Kuitukangas – Kuiduista valmistettu kangas, jossa kuidut on kiinnitetty toisiinsa kemiallisesti, mekaanisesti tai lämmön avulla ilman sidosta.

Kuulavanu – Hihan pyöriölle ommeltava vatiinista leikattu kaitale, jonka tarkoituksena on antaa hihalle ryhtiä ja peittää saumanvaroja. Käytetään usein takeissa, jakuissa ja miesten puvuissa.

Kädentie – Kohta miehustan sivulla, josta käsi pääsee läpi hihattomassa vaatteessa, tai johon mahdollinen hiha ommellaan.

Käänne – Vaatteen reunaa huolitteleva rakenne, jossa reuna on useimmiten ensin huoliteltu, käännetty kerran nurjalle ja sitten tikattu. Käytetään esimerkiksi vaatteen helmassa, lahkeensuissa tai hihansuissa.

L

Lahkeensuu – Lahkeen suuaukko, josta jalka työnnetään ulos.

Langansuunta – Kaavaan nuolella merkitty linja, joka osoittaa kaavan leikkuusuunnan. Kaava asetetaan kankaalle niin, että langansuuntanuoli on samasuuntainen hulpion tai taitteen kanssa.

Laskeutuvuus – Laskeutuva kangas on kankaan paksuuteen nähden painavaa, jolloin se laskeutuu suoraan alaspäin, eikä jää ilmavaksi tai jäykäksi.

Laskos – Vaatteeseen ommeltu taitos, joka tuo siihen väljyyttä. Laskoksia on useita eri näköisiä ja -kokoisia.

Lautalaskos – Kahdesta vastakkaisesta laskoksesta muodostuva lautamainen laskos.

Lehtiäinen – Vaatteeseen käsin ommeltava kiinnitin, jonka vastapari on hakanen. Lehtiäinen ja hakanen ommellaan yleensä vaatteen sisäpuolelle piiloon esimerkiksi vetoketjukiinnityksen tueksi, ja niitä on saatavana useita erilaisia ja -kokoisia.

Liestyminen – Kangas tai kappaleen reuna, joka on venynyt. Liestymistä voidaan estää aputikkaamalla tai tukemalla kappaleen reuna heti kaavankappaleiden irrottamisen jälkeen.

Liimatukinauha Silitettävää tukinauhaa, jossa on liimapinta toisella puolilla. Nauhan avulla tuetaan esimerkiksi saumanvaroja halkioiden ja vetoketjujen kohdalla, sekä käänteitä, päärmeitä ja napituslistoja.

Liinavaatenapinläpi – Tavallinen suorakulmainen napinläpi, jota käytetään esimerkiksi paidoissa, paitapuseroissa, hameissa ja housuissa.

Litsi – Esimerkiksi farkuissa käytettävä vetoketjuhalkiotyyppi, jossa leveästä nurjalle puolelle taittuvasta alavarasta muodostuva litsi peittää vetoketjun.

Loimi – Loimilangat ovat kudotussa kankaassa pystysuoraan kulkevia lankoja, joihin poikittaiset kudelangat kudotaan.

M

Miehusta – Yläosan vaatteen vartalo-osa. Esimerkiksi paitojen etu- ja takakappale, sekä vyötärösaumallisten mekkojen ja haalareiden yläosan kappaleet.

Muotokaitale – Vaatteen reunan muotoinen kaitale, joka jää vaatteen sisäpuolelle. Muotokaitaleen avulla huolitellaan kaarevia kohtia huomaamattomasti ilman, että vaatteen ulkopuolelle tulee näkyviä tikkauksia.

Muotolaskos – Kankaaseen ommeltava teräväkärkisen kolmion tai timantin muotoinen kohta, jonka tarkoituksena on antaa vaatteelle muotoa ja poistaa väljyyttä. Käytetään useimmiten vyötäröllä tai rinnan kohdalla.

N

Napinläpi – Vaatteeseen tiheillä pistoilla ommeltu suorakulmainen tikkaus, johon leikataan keskelle viilto napin pujottamista varten.

Napitus – Yleensä vaatteen edessä oleva napeilla ja napinlävillä toimiva kiinnitys.

Napituslista – Napitettavassa vaatteessa kohta, johon napit sekä napinlävet ommellaan. Napituslista voidaan ommella erillisestä kaitaleesta, tai se voi muodostua miehustassa olevasta napitusvarasta.

Napitusvara – Napitusta ja nappien kiinnittämistä varten vaatteeseen kaavoitettu lisävara.

Neppari (painonappi) – Kankaaseen käsin ommeltava tai esimerkiksi vasaralla naputettava kiinnitin, joka muodostuu kahdesta toisiinsa painamalla kiinnittyvästä puolikkaasta.

Neulos – Silmukoiden avulla valmistettu kangas, jossa lanka muodostaa kerroksittain aina edelliseen kerrokseen kytkeytyvän uuden kerroksen joko pysty- tai vaakasuoraan.

Niitti – Vaatteeseen kiinnitettävä, usein metallinen ja muodoltaan vaihteleva kappale, jonka tarkoituksena on tukea tai koristaa vatetta. Käytetään esimerkiksi farkuissa.

Nurja puoli – Kankaan puoli, jota ei ole tarkoitettu käytettäväksi näkyvänä puolena. Joissain tapauksissa myös nurjaa puolta voidaan käyttää oikeana puolena tai joskus oikeaa ja nurjaa puolta on vaikea erottaa, sillä ne näyttävät samalta.

Nyppyyntyminen – Vaatteeseen muodostuva ei-toivottu nyppyinen pinta, joka syntyy kankaan hankautuessa esimerkiksi toista vaatetta tai ihoa vasten.

O

Oikea puoli – Kankaan puoli, joka on tarkoitettu käytettäväksi näkyvänä puolena. Joskus oikeaa ja nurjaa puolta on vaikea erottaa, sillä ne näyttävät samalta.

Olkatoppaukset – Vaatteen hartioilla olevat toppaukset, joiden tarkoituksena on tuoda vaatteelle ryhtiä ja olalle muotoa. Käytetään usein takeissa, jakuissa ja miesten puvuissa.

Ommeljuova – Kohta, jossa kaksi kappaletta on yhdistetty toisiinsa saumalla. Kahden kappaleen yhtymäkohta.

P

Painonappi (neppari) – Kankaaseen käsin ommeltava tai esimerkiksi vasaralla naputettava kiinnitin, joka muodostuu kahdesta toisiinsa painamalla kiinnittyvästä puolikkaasta.

Pakitus (tai edestakaisommel) – Sauman alussa ja lopussa käytettävä huolittelukeine, jossa ommellaan muutama tikki sauman ompelusuunnan vastaisesti. Pakitus ehkäisee sauman purkautumista.

Piilovetoketju – Ohut ja huomaamaton vetoketju, joka jää ommeltaessa piiloon kappaleiden reunojen asettuessa vastakkain sen päällä. Käytetään usein kevyehköissä hameissa, housuissa ja mekoissa.

Pikeeraus – Käsin tai ompelukoneella ommeltava ommeltyyppi, joka kiinnittää esimerkiksi käänteet ilman, että tikkaus näkyy oikealla puolella. Käytetään usein hameen helmoissa ja housun lahkeissa.

Poimulanka – Käsin tai koneella pitkällä pistonpituudella ommeltu apuommel, jonka avulla kappaleeseen muotoillaan poimutusta tai syötöstä. 1 – 3 poimulankaa ommellaan kappaleen saumanvaroihin ja poimutetaan tai syötetään halutulla tavalla vetämällä alalankaa kireäksi langan päistä.

Poimutus – Poimutuksella luodaan vaatteeseen väljyyttä ja volyymia, ja se on tavallista erilaisissa röyhelöissä ja esimerkiksi mekkojen vyötäröllä. Poimutus voidaan ommella vaatteeseen poimulangan tai kuminauhan avulla.

Porrastaminen – Saumanvaroja porrastetaan, jotta niistä saataisiin mahdollisimman huomaamattomat. Porrastettaessa toista saumanvaraa kavennetaan yleensä 5 mm.

Prässäys – Prässäyksellä tarkoitetaan vaatteen muotoilua silitysraudalla tai prässillä. Käytetään esimerkiksi miesten puvuissa. Prässi tarkoittaa myös housujen etu- ja takalahkeiden keskellä olevia silitettyjä taitteita.

Pyöriö – Hihan kappaleessa oleva korkea pyöreä kohta, joka kiinnittyy kädentiellä olalle.

Päällihiha – Kaksiosaisen hihan päällipuolen kappale, silloin kun hihan saumat kulkevat hihan edessä ja takana.

Päällikaulus – Kauluksen ulompi, näkyviin jäävä kappale. Päällikaulus on usein hieman alakaulusta suurempi, ja ala- ja päällikauluksen kokoero riippuu kankaan paksuudesta.

Päällitikkaus (tikkaus) – Kankaan tai sauman päälle ommeltava, usein näkyviin jäävä ommeljono. Tikkauksen avulla voidaan joko kiinnittää, tukea tai koristaa vaatetta.

Pääntie – Pään aukko miehustassa. Jos vaatteessa on kaulus, se ommellaan pääntielle.

Päärme – Vaatteen reunaa huolitteleva rakenne, jossa reuna kääntyy ensin kerran ja sitten uudelleen. Tikataan kiinni päärmeen reunasta.

R

Ranneke – Hihansuuhun ommeltava kaitale, joka voi olla umpinainen tai avattava. Rannekkeen koko ja muoto voivat vaihdella hyvin paljon.

Rispaantuminen – Lankojen purkautuminen kankaan reunassa. Joissain tapauksissa kangasta saatetaan purkaa tarkoituksella, rispaantuneen efektin saavuttamiseksi.

S

Sauma – Yhdistää kaksi tai useamman kappaleen toisiinsa langan avulla. Saumanrakenteita on useita erilaisia.

Saumanvara – Tikkauslinjan ja kappaleen reunan väliin jäävä osuus, joka mahdollistaa kappaleiden yhdistämisen. Saumanvaran leveys voi vaihdella paljon, mutta useimmiten se on 1 cm.

Saumanvarojen kaventaminen – Saumanvaroja kavennetaan eli leikataan esimerkiksi kauluksen kulmissa, jotta ne eivät pullottaisi ja näkyisivät päällepäin mahdollisimman vähän.

Siksak – Ompelukoneella ommeltava ommeltyyppi, jossa lanka vuorottelee sivulta toiselle muodostaen siksak-kuvion. Käytetään esimerkiksi tikkauksiin joustavissa kankaissa, ja raakareunojen huolitteluun.

Silittäminen – Kankaan suoristamista tai muotoilua silitysraudan lämmön avulla.

Sirkka – Pieni metallinen rengas, jota käytetään vaatteissa esimerkiksi nauhojen ja nyörien kulkuaukkoina tai ventilaatioaukkoina.

Syötös – Syötöksen tarkoitus on luoda vaatteeseen pyöreyttä ja pehmeyttä. Syötettävä kappale on aavistuksen vastakappalettaan pidempi, jolloin sitä tulee syöttää ommeltaessa niin, että reunat menevät tasan ilman poimutusta. Syötöstä on usein esimerkiksi hihan pyöriöllä, ja sen ompelussa voi käyttää apuna poimulankaa.

Ommeljuovasta ompeleminen – Ommellaan vaatteen oikealta puolelta, ommeljuovaa pitkin. Sauman tarkoitus on kiinnittää vaatteen nurjalla puolella oleva rakenne mahdollisimman huomaamattomasti.

T

Takahiha – Kaksiosaisen hihan selän puoleinen kappale, silloin kun hihan saumat kulkevat hihan päällä ja alla.

Tasokuva (viivapiirros) – Mustavalkoinen viivapiirros vaatteesta. Piirroksesta näkee vaatteen muodon, saumat ja yksityiskohdat.

Tere – Sauman yhteyteen kahden kappaleen väliin koristeeksi ommeltava erillinen nauha tai kaitale.

Tikkaus (päällitikkaus) – Kankaan tai sauman päälle ommeltava, usein näkyviin jäävä ommeljono. Tikkauksen avulla voidaan joko kiinnittää, tukea tai koristaa vaatetta.

Trenssi – Lyhyt tukiommel, joka tehdään tiheällä siksak-ompeleella. Käytetään esimerkiksi farkuissa ja päällysvaatteissa.

Tukikangas – Kankaan nurjalle puolelle kiinnitettävä erillinen kangas, joka tukee ja ryhdistää kappaletta ja estää sitä venymästä. Tukikangas on usein liimalla kiinnittyvää, ja se valitaan tuettavan kankaan vahvuuden, värin ja jouston mukaan.

Tukinauha (joustonauha) – Ohutta ja läpikuultavaa, usein polyuretaanista valmistettua nauhaa, jota käytetään pääasiassa trikoovaatteiden olkasaumojen tukemiseen, mutta toisinaan myös muuhun tukemiseen.

Tukitikkaus – Tukitikkaus kiinnittää saumanvarat usein alavaraan tai vuoriin. Sen tarkoitus on vahvistaa saumaa ja kiinnittää saumanvarat paikalleen. Tukitikkaus ommellaan 2-3 mm etäisyydelle ommeljuovasta.

V

Vaatturinnapinläpi – Napinläpi, jonka toinen pää on pyöreä, jolloin napin kaula asettuu siihen siististi. Käytetään esimerkiksi päällysvaatteissa ja farkuissa, mutta voidaan korvata myös tavallisella liinavaatenapinlävellä.

Vastalaskos – Kahdesta vastakkaisesta laskoksesta muodostuva viiltomainen laskos.

Vatiini – Päällysvaatteissa eristeenä käytettävä kerros vuorin ja miehustan välissä. Vatiini on ohutta vanumaista kuitukangasta, joka on useimmiten joko villaa, akryylia tai puuvillaa. Vatiini ommellaan vuorin kaavoilla ilman laskoksia tai muotolaskoksia.

Vetoketjuhalkio – Saumassa oleva tai kankaaseen leikattava avoin kohta, johon vetoketju ommellaan.

Vetoketjun suojakaitale – Litsillisen vetoketjuhalkion yhteydessä vaatteen sisäpuolelle ommeltava kaitale, joka estää vetoketjua osumasta ihoon tai alusvaatteisiin.

Viivapiirros (tasokuva) – Mustavalkoinen viivapiirros vaatteesta. Piirroksesta näkee vaatteen muodon, saumat ja yksityiskohdat.

Vinonauha – Kankaan reunaa huolitteleva nauha, joka sulkee sisälleen raakareunat. Vinonauha on leikattu täysvinoon, eli 45-asteen kulmassa langansuuntaan.

Vuori – Vaatteen sisäpuolella oleva erillinen, usein eri kankaasta valmistettu kerros. Vuorin tarkoitus on suojata vaatetta ja lisätä käyttömukavuutta.

Vyötärökaitale – Vaatteen vyötärölle ommeltava erillinen kaitale esimerkiksi housuissa ja hameissa, sekä toisinaan myös mekoissa tai haalareissa.

Väljyys Kaavan valmis mitta miinus kokotaulukon mitta. Väljyydet mahdollistavat vaatteen käyttömukavuuden ja liikkumisen, sekä vaikuttavat vaatteen ulkonäköön. Joustavista kankaista valmistetuissa istuvissa vaatteissa voi olla myös ns. miinusväljyyttä, jolloin vaatteen valmis mitta on vartalon mittaa pienempi.